keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Sadusta huonekalupuuseppä



Satu Keskinen opiskelee käsi- ja taideteollisuusalalla huonekalupuusepäksi, opintojen aikana opetellaan sekä suunnittelemaan että valmistamaan huonekaluja, valmistamisessa käytetään sekä käsi- että konetyöstömenetelmiä.

Tässä kuvassa on baarijakkara, jota Satu tällä hetkellä tekee. Satu aloitti baarijakkaran tekemisen, koska hän on tehnyt jo aikaisemmin tuoleja ja halusi nyt tehdä vielä erilaisen tuolin. Baarijakkaraa hän aloitti tekemään siten, että hän haki netistä malleja, joiden pohjalta löysi itselle mieluisan. Tämän mallin pohjalta hän suunnitteli ja teki mitat sekä piirustuksen autocad´lla.



Puuosat on leikattu sirkkelillä ja Satu on myös höylännyt ja maalannut ne. Tuoli tulee saamaan myös toisen maalikerroksen, puun pinnan käsittely kuuluu osana huonekalupuusepän ammatillisia opintoja. Satu on nyt tekemässä tuoliin selkänojaa, josta tulee todennäköisesti musta. Lopuksi tuoliin tulee istuinosa, josta tulee suunnitelman mukaan nahkapäällysteinen.

Huonekalupuuseppäopinnoissa jokaisen tuotteen tekemiseen sisältyy tuotteen suunnittelua ja mallinnusta. Opinnot vaativat oma-aloitteisuutta ja itsenäistä työotetta, koska opintojen aikana jokainen tekee omia tuotteita ja vastaa siitä, miten omat työt edistyvät ja valmistuvat.

Satu haki huonekalupuusepäksi siksi, että hän on aina tykännyt tehdä käsillä töitä. Hänen pappansa on tehnyt puutöitä ja sieltä Sadulle tuli idea, että voisi itsekin lähteä kokeilemaan puualan opiskelua.

Vaikka koulutus on ollut mukavaa, koska on saanut itse tehdä asioita, niin Satu ei vielä tiedä, tuleeko tekemään huonekaluja työkseen. Parasta koulutuksessa on ollut se, että on saanut oppia uusia asioita ja saanut koulutuksen aikana myös uusia ystäviä.


Koulutusalalla on useita tyttöjä eikä Satu näe siinä mitään ihmeellistä vaan sekä tytöt että pojat tekevät samoja töitä ja tehtäviä. Satu pohtii, että varmaan vieläkin on joitakin työpaikkoja, jossa ajatellaan, että tytöt eivät voi tehdä tiettyjä asioita tai että jotkut työtehtävät ovat tytöille liian raskaita. Mutta Sadun mielestä jokaisen, joka on kiinnostunut puualasta, kannattaa hakea oppimaan uusia asioita. Eikä ennestään tarvitse osata, koska koulussa opitaan.

tiistai 16. joulukuuta 2014

Minnistä vammaistyön osaaja


Minni Mäkinen haki lähihoitajakoulutukseen, koska hän halusi työskennellä erilaisten ihmisten kanssa ja auttaa muita. Hän valitsi vammaistyön erikoistumisekseen, koska koki sen mielenkiintoisimpina. Koulutusohjelma oli haastava ja josta hän ei tiennyt etukäteen niin paljon. Lähihoitajaopinnoissa kaksi ensimmäistä vuotta opiskellaan ammatillisia perusopintoja, koulutusohjelmaopintoja on viimeinen opiskeluvuosi.


Koulussa on sekä teoriatunteja että labratunteja. Labrat ovat mielenkiintoisia, niillä opiskellaan  ja harjoitellaan niitä asioita, mitä töissä tehdään. Esim. perushoidon labratunneilla opetellaan mm. laittamaan potilaalle nenä-mahaletku, mittamaan verenpainetta, pesemään ja pukemaan. Teoriatunneilla mennään asioita teoriassa, nämäkin asiat tulevat töissä vastaan melkeinpä joka päivä. Sitä, mitä koulussa opitaan, tarvitaan myös työssä. Teoriaa on vähemmän kuin työssäoppimista, varsinkin kolmantena vuonna on paljon työssäoppimista.

Minni on ollut työssäoppimassa mm. päiväkodissa, jossa pidettiin lapsille toimintatuokio. Kotihoidossa hän kävi vanhusten luona heidän kodeissaan, vanhainkodissa oli paljon perushoitoa (pestään, annetaan ruokaa, vaihdetaan vaippoja). Mielenterveys- ja päihdetyön työssäoppimisjaksolla Minni järjesti erilaista päivätoimintaa iäkkäille asiakkaille.

Minni mielestä työssäoppimisjaksojen paras anti on ollut se, että niiden jälkeen on saanut töitä. Minni on työllistynyt vanhustyöhön että vammaistyöhön työssäoppimisjaksojen jälkeen. Tällä hetkellä Minni on kiinnostuneempi vammaistyöstä, mutta kummaltakin alalta hänelle on tarjottu töitä, joten hän joutuu miettimään, kummassa aloittaa työuransa.
Lähihoitajan työssä parasta on Minnin mielestä se, kun asiakkailta saa saman tien hyvää palautetta. Kiitos tulee työn ohessa. Onnistumisen iloa tulee, kun töissä huomaa, että osaa asioita.


Minnin mielestä lähihoitajaopinnot sopivat sosiaalisille, avoimille ja haasteista pitäville ihmisille. Lähihoitajan pitää jaksaa myös ns. vaikeita tyyppejä ja työssä tulee vastaan monenlaista, silti työ pitää tehdä hymyssä suin.