Maalausta ja tapetointia

Oona Nurmi on kolmannen vuoden maalariopiskelija. Tässä hän maalaa koristemaalaukseen liittyvää näyttötyötä, jossa jokainen tekee mallipaperista oman työn. Maalareiden pitää osata tarkempaakin maalaustyötä, jos joku asiakas haluaa esim. seinälleen koristeellisen kuvan. 

Oona haki maalariksi, koska halusi nähdä oman työn jäljen. Hän halusi myös, ettei tarvitse istua ja nyhjätä tunneilla. Hän on oppinut tapetointia, kittausta, pinstrippausta, koristemaalausta, kipsin valamista, ruiskumaalausta sekä ovien ja rakennuspintojen entisöintiä. Kivointa on ollut kuvioiden jäljennös ja maalaus. Hiominen on ikävintä, koska se on raskasta, jos on isoja pintoja ja siinä tulee kuuma ja paljon pölyä. Oona aikoo hakea alan töitä.  

Toisen vuoden maalariopiskelija Joonas Kauha harjoittelee tässä tapetointia, joka on osa opintoja. Joonas haki alalle, koska isä tekee alan töitä ja hän on ollut isän mukana hommissa. On sitä mieltä, että valinta on olut hyvä ja hän aikoo myös tulevaisuudessa jatkaa töitä isän kanssa.. Joonas on oppinut siistiä maalausta, tapetointia, hiomista ja korjauksia. Vaikeinta on se, että tulee siistiä jälkeä. Helpointa on tapetointi. Joonaksen mielestä sopii alalle, jos on tarkka ja siisti tyyppi.

Muurausta ja rakentamista

Aatu Åberg on ensimmäisen vuoden rakennusalan opiskelija. Joulun jälkeen ykköset ovat opetelleet kuinka muurataan ja laatoitetaan. Alusta asti on opetultu muuraminen, tasoittaminen ja laatoitus. Aluksi se oli vaikeaa, ensin opeteltiin muuraamaan neliö ja hormi ja sitten seinää. Lopulta seinät laatoitettiin.

Syksyn aikana on opeteltu runkovaiheentöitä, silloin tehtiin huoneisiin rungot ja ne eristettiin. Muottitöissä tehtiin betonimuotteja, jotka tulevat talon perustusten alle. ja ne pitävät rakennukset pystyssä. Aatu haki rakennusalalle, koska on aina tykännyt rakentamisesta ja on ollut isän kanssa talon rakennuksilla, hän on ollut myös puutöistä aina kiinnostunut. Aatun mielestä parasta on, kun saa tehdä koko ajan. Hän on jo miettinyt sitäkin, että valmistuttuaan hakee rakennusmestarikoulutukseen.

Työsalin opiskelijoiden mielestä niiden kannattaa hakea talonrakentajiksi, jotka jaksaa tehdä ja on kiinnostunut näistä hommista. Myös tyttöjä saisi tulla enemmän koulutukseen. 

Suunnittelua ja piirtämistä - haastavaa tietokonetyötä

Elisa, Karoliina ja Susanna opiskelevat suunnitteluassistenttikoulutuksessa rakennussuunnittelupuolella. Heidän mielestään alan opintoja on vähän vaikea selittää, mutta koulutuksessa opetellaan lukemaan rakennuspiirustuksia ja niihin liittyviä merkintöjä ja mittoja. Opetellaan myös itse piirtämään tietokoneohjelmilla (autocad ja archicad) ja sovelletaan tietoa työelämän eri tilanteissa.

Susanna, Karoliina ja Elisa

Käytännön esimerkki on, että koulussa saadaan talon pohjapiirustus, jota muokataan. Muokkaaminen vaatii sen, että ymmärtää ja osaa rakentamiseen liittyviä asioita. Esim. tyttöjen mielestä on tärkeää osata rakenteiden merkitys, mitä on seinien sisällä ja minkä takia eri materiaaleja käytetään.

Alaan liittyvät suuret tulosteet, joita myös opetellaan tekemään. On oma juttunsa oppia tekemään tulostus oikein, siten että kuva asettuu paperille oikein. Tämä on tärkeää, koska paperit arkistoidaan ja talletetaan ja niitä pitää olla helppo käsitellä. Kuva pitää myös olla oikein luettavissa.

Tilasuunnittelussa opetellaan sijoittamaan huoneiden rakenteita ja huonekaluja toimivasti ja tilan vaatimalla tavalla. Esim. kun suunnitellaan perheelle talo, pitää ottaa huomioon perhe ja se, että talo sopii perheen tarpeisiin. Tavoitteena on toimivuus ja valoisuus siten, että tilassa mahtuu toimimaan. Esim. keittiösuunnittelussa pitää huomioida toimintakolmio eli miten jääkaappi, hella ja pesuallas tulee sijoittaa.

Tytöt uskovat, että koska aina rakennetaan, niin töitä alalla on. Suunnitteluassistentit työskentelevät esim. insinööritoimistot, suunnittelutoimistot, tekniset virastot.

Susanna haki koulutukseen, koska näki alan mahdollisuudet tulevaisuuden kannalta. Hän aikoo hakea jatko-opintoihin rakentamisen alalle esim. rakennusarkkitehtuuri- tai rakennusinsinöörikoulutukseen.

Elisa sanoi, että ei oikein tiennyt, mihin haki, mutta ei kadu, että tuli aloittaneeksi opinnot. Tämä koulutus on ollut ainoa, joka on lopulta kiinnostanut niin paljon, että hän on jaksanut panostaa tähän ja jonka koulutuksen on käynyt loppuun. Hän aikoo hakea töitä ja miettii jatko-opintoja ehkä myöhemmin.

Karoliina aikoo hakea tulevaisuudessa alan töitä. Myös häntä miettii jatko-opintoja, mutta myös koulutus työn ohessa.

Omasta ideasta tuotteeksi

Käsi- ja taideteollisuusalan opintoihin kuuluu osana Tuotekehitys –opintojakso, jonka aikana ideoidaan, suunnitellaan ja valmistetaan oma tuote. Tänä syksynä kolmosvuoden opiskelijat saivat valita kahdesta tuoteaiheesta (lehtiteline tai puunkantoteline) itselleen sopivan, jonka valmistivat.

Kuvassa on visualistiksi keväällä valmistuvan Oona Auvisen lehtiteline ja siihen liittyvä juliste. Oona haki aluksi netistä ideoita, joiden pohjalta luonnosteli omaa lehtitelinnettä. Alustava idea löytyi nopeasti, se myös vaihtui lennossa toiseksi, mutta se ei haitannut. Työssä oli tarkoitus hyödyntää uudelleen jotain jo käytettyä. Oona löysikin pakkauslaatikoita, joita käytti omassa lehtitelineessään.

Työhön oli tarkoitus sisällyttää sekä puuta, kangasta että painokuvia ja tehdä työstä esite tai juliste. Eli kaikkia koulutusalojen osaamisaloja tuli hyödyntää ja siten sai myös vähän oppia ihan itselle vieraasta materiaalista. Oona kertoikin, että vaikeinta oli tehdä puusta, koska se ei ollut ominta alaa.

Oonan juliste

Eniten hän panosti julisteen tekemiseen. Sekä julisteen että työhön liittyvän painokuvion hän teki Illustrator-ohjelmalla. Oona sanoikin oppineensa tekemään painovalmiin tuotteen eli säätämään oikeat värisävyt esitteeseen ja hakemaan oikeat tulostusasetukset ja säädöt. Keväällä valmistuva Oona on kiinnostunut medianomin jatko-opinnoista.

Inan lehtiteline

Vaatetuksen opiskelija Ina Savela teki myös lehtitelineen tuotekehitysjaksossa. Hänen ideansa vain tuli jostain, kun hän ensin keksi, että voisi käyttää huopaa materiaalina. Hänen lehtitelineessään on lisäksi pellavaa sivussa ja puuta pohjana.

Printin idea syntyi siten, että Ina googlaili Voguen fonttia lähellä olevia fontteja ja valitsi itseä miellyttävän. Työn tekstin suunnittelussa hän kiinnitti huomiota siihen, että hänestä työssä oleva painettu teksti ei saanut olla  liian osoitteleva.

Vaikeinta oli työn aloittaminen ja sen ideointi oman näköiseksi niin, että se ei olisi liian tavanomainen. Ina on tyytyväinen työhönsä ja se on hänen näköisensä. Inan mielestä tämän työn aikana hän on oppinut yhdistelemään muitakin materiaaleja kuin vain kangasta.

Tässä kuvassa on Inan leikkaama ja käyttöön tuleva viitta, joka on leikattu vesileikkuulla.

Ina valmistui lukiosta keväällä 2014, hän suoritti lukion ohella ammattipakettiopintoja ateljee- ja asusteompelussa. Hän haki aikoinaan ammattipakettiopintoihin, koska ei halunnut pelkästään lukiota eikä pelkästään amista. Hän halusi juuri ateljee- ja asusteompeluun, koska kotona on ompelukoneita ja hän halusi oppia vielä paremmin. Inan mielestä oli hyvä päästä välillä pois lukiosta rennompaan ympäristöön, jossa sai tehdä asioita. Hän halusi tulla myös lukion jälkeen tekemään ammatilliset opinnot loppuun, koska vuoden lisäopintojen jälkeen hänellä on sekä yo-tutkinto että ammatti. Tulevaisuudessa Ina haluaisi opiskelemaan ulkomaille. 

Osaavia sisustajia

Katariina Velpler ja Marja Moberg valmistuvat sisustusalan artesaaneiksi toukokuussa 2015. Sisustusalan opintoihin liittyy tyttöjen mielestä paljon kaikkea. Yksi olennainen asia on erilaiset tietokoneohjelmat, joilla suunnitelmia tehdään ja joihin ei ilman koulutusta tulisi perehdyttyä. Opiskelujen aikana tehdään suunnitelmia eri kohteisiin, kodin tiloihin (esim. keittiö, olohuone), julkisiin tiloihin ja vaikkapa saunatiloihin. Eri tyyliset asiakkaat ja heidän toiveensa pitää ottaa huomioon suunnitelmissa, toinen haluaa modernia ja toinen vaikkapa romanttista tyyliä.

Sisustusalan opiskelijat tekevät opinnäytetyönään sisustussuunnitelmat asiakkaalle. Alla olevissa kuvissa on Katariinan ja Marjan opinnäytetyön yksi planssisivu (= juliste suunnitelmasta). Kummankin opinnäytetyön asiakkaat olivat ottaneet yhteyttä koululle ja esittäneet toiveen sisustussuunnitelmasta. Opiskelijat voivat hankkia asiakkaat myös itse. Opinnäytetyö (yleensäkin asiakastyö) on prosessi, jossa opiskelija neuvottelee asiakkaan kanssa hänen toiveistaan ja tarpeistaan. Neuvottelujen pohjalta opiskelija tekee suunnitelman, jonka hän esittelee asiakkaalle. Näitä neuvotteluja voidaan käydä useampi kerta. Eli sisustaja tarvitsee vuorovaikutus- ja esittelytaitoja. 

Katariinan teki opinnäytetyönään sähköliikkeelle uuden ilmeen.  

  

Katariina valitsi sisustusalan opinnot siksi, että hän on pienestä saakka seurannut sisustusalan ohjelmia ja on tykännyt niistä. Hän on kokenut, että valinta oli hänelle oikea; työt ja tehtävät ovat olleet kiinnostavia. Katariina on tehnyt ammatillisen tutkinnon lisäksi lukio-opintoja eli hän on ollut tietyt jaksot lukiossa. Hän valitsi nämä pakettiopinnot siksi, että hän halusi laajentaa jatko-opintomahdollisuuksiaan. Ensi lukuvuodeksi hän menee vielä lukioon tekemään lukio-opinnot valmiiksi.

Marja teki opinnäytetyönään kerrostalokaksion sisustussuunnitelman.

Marja on aina tykännyt piirtämisestä ja suunnittelemisesta, joten hän haki siksi koulutukseen. Koulutuksen aikana hän on huomannut olevansa alalla hyvä. Antoisinta opiskeluaikana on ollutkin se, kun on huomannut, että osaa tehdä suunnitelmia. Kun huomaa, että oppii ja osaa, saa lisää inspiraatiota tehdä töitä. Vaikeinta on ollut se, että välillä joutuu käyttämään paljon aikaa ja jopa iltoja töiden tekemiseen.

Marja miettii, että voisi hakea vielä opiskelemaan graafista suunnittelua, joka häntä kiinnostaa.

Sekä Katariina että Marja sanovat, että jos haluaa oppia ja tehdä hyvää jälkeä, pitää panostaa tekemiseen. Ja silloin töiden tekemiseen saa myös kulumaan paljon aikaa. Sisustusalalle sopii, jos tykkää piirtämisestä ja on silmää sommittelulle. Toisaalta tyttöjen mielestä pitää haluta tehdä hyvää jälkeä eli panostaa opiskeluun.

Sadusta huonekalupuuseppä

Satu Keskinen opiskelee käsi- ja taideteollisuusalalla huonekalupuusepäksi, opintojen aikana opetellaan sekä suunnittelemaan että valmistamaan huonekaluja, valmistamisessa käytetään sekä käsi- että konetyöstömenetelmiä.

Tässä kuvassa on baarijakkara, jota Satu tällä hetkellä tekee. Satu aloitti baarijakkaran tekemisen, koska hän on tehnyt jo aikaisemmin tuoleja ja halusi nyt tehdä vielä erilaisen tuolin. Baarijakkaraa hän aloitti tekemään siten, että hän haki netistä malleja, joiden pohjalta löysi itselle mieluisan. Tämän mallin pohjalta hän suunnitteli ja teki mitat sekä piirustuksen autocad´lla.

Puuosat on leikattu sirkkelillä ja Satu on myös höylännyt ja maalannut ne. Tuoli tulee saamaan myös toisen maalikerroksen, puun pinnan käsittely kuuluu osana huonekalupuusepän ammatillisia opintoja. Satu on nyt tekemässä tuoliin selkänojaa, josta tulee todennäköisesti musta. Lopuksi tuoliin tulee istuinosa, josta tulee suunnitelman mukaan nahkapäällysteinen.

Huonekalupuuseppäopinnoissa jokaisen tuotteen tekemiseen sisältyy tuotteen suunnittelua ja mallinnusta. Opinnot vaativat oma-aloitteisuutta ja itsenäistä työotetta, koska opintojen aikana jokainen tekee omia tuotteita ja vastaa siitä, miten omat työt edistyvät ja valmistuvat.

Satu haki huonekalupuusepäksi siksi, että hän on aina tykännyt tehdä käsillä töitä. Hänen pappansa on tehnyt puutöitä ja sieltä Sadulle tuli idea, että voisi itsekin lähteä kokeilemaan puualan opiskelua.

Vaikka koulutus on ollut mukavaa, koska on saanut itse tehdä asioita, niin Satu ei vielä tiedä, tuleeko tekemään huonekaluja työkseen. Parasta koulutuksessa on ollut se, että on saanut oppia uusia asioita ja saanut koulutuksen aikana myös uusia ystäviä.

Koulutusalalla on useita tyttöjä eikä Satu näe siinä mitään ihmeellistä vaan sekä tytöt että pojat tekevät samoja töitä ja tehtäviä. Satu pohtii, että varmaan vieläkin on joitakin työpaikkoja, jossa ajatellaan, että tytöt eivät voi tehdä tiettyjä asioita tai että jotkut työtehtävät ovat tytöille liian raskaita. Mutta Sadun mielestä jokaisen, joka on kiinnostunut puualasta, kannattaa hakea oppimaan uusia asioita. Eikä ennestään tarvitse osata, koska koulussa opitaan.

Minnistä vammaistyön osaaja

Minni Mäkinen haki lähihoitajakoulutukseen, koska hän halusi työskennellä erilaisten ihmisten kanssa ja auttaa muita. Hän valitsi vammaistyön erikoistumisekseen, koska koki sen mielenkiintoisimpina. Koulutusohjelma oli haastava ja josta hän ei tiennyt etukäteen niin paljon. Lähihoitajaopinnoissa kaksi ensimmäistä vuotta opiskellaan ammatillisia perusopintoja, koulutusohjelmaopintoja on viimeinen opiskeluvuosi.

Koulussa on sekä teoriatunteja että labratunteja. Labrat ovat mielenkiintoisia, niillä opiskellaan  ja harjoitellaan niitä asioita, mitä töissä tehdään. Esim. perushoidon labratunneilla opetellaan mm. laittamaan potilaalle nenä-mahaletku, mittamaan verenpainetta, pesemään ja pukemaan. Teoriatunneilla mennään asioita teoriassa, nämäkin asiat tulevat töissä vastaan melkeinpä joka päivä. Sitä, mitä koulussa opitaan, tarvitaan myös työssä. Teoriaa on vähemmän kuin työssäoppimista, varsinkin kolmantena vuonna on paljon työssäoppimista.

Minni on ollut työssäoppimassa mm. päiväkodissa, jossa pidettiin lapsille toimintatuokio. Kotihoidossa hän kävi vanhusten luona heidän kodeissaan, vanhainkodissa oli paljon perushoitoa (pestään, annetaan ruokaa, vaihdetaan vaippoja). Mielenterveys- ja päihdetyön työssäoppimisjaksolla Minni järjesti erilaista päivätoimintaa iäkkäille asiakkaille.

Minni mielestä työssäoppimisjaksojen paras anti on ollut se, että niiden jälkeen on saanut töitä. Minni on työllistynyt vanhustyöhön että vammaistyöhön työssäoppimisjaksojen jälkeen. Tällä hetkellä Minni on kiinnostuneempi vammaistyöstä, mutta kummaltakin alalta hänelle on tarjottu töitä, joten hän joutuu miettimään, kummassa aloittaa työuransa.

Lähihoitajan työssä parasta on Minnin mielestä se, kun asiakkailta saa saman tien hyvää palautetta. Kiitos tulee työn ohessa. Onnistumisen iloa tulee, kun töissä huomaa, että osaa asioita.

Minnin mielestä lähihoitajaopinnot sopivat sosiaalisille, avoimille ja haasteista pitäville ihmisille. Lähihoitajan pitää jaksaa myös ns. vaikeita tyyppejä ja työssä tulee vastaan monenlaista, silti työ pitää tehdä hymyssä suin.